Vähänkyrön kirkko

Vähänkyrön vanha puukirkko oli jo 1700-luvun lopussa huonossa kunnossa ja aivan liian pieni seurakunnan kokoustilaksi. Vuonna 1778 tehtiinkin alustava päätös uuden kirkon rakentamisesta. Se päätettiin rakentaa kivestä, joita jo ajettiin entisen kirkon viereen. Niukat vuodentulot, sota ja muuttuneiden suunnitelmien takia rakennustyöt aloitettiin vasta vuonna 1799. Rakennuttajana toimi vaasalainen raatimies Herman Höckert härmäläisen työnjohtajansa Erik Olanderin avustuksella. Neljän vuoden työn jälkeen Vähänkyrön uusi kirkko valmistui vuonna 1803.

Vähäkyröläiset ottivat uuden, suuren ja valoisan kirkkonsa ilolla omakseen, mutta ulkopaikkakuntalaiset oudoksuivat kirkon tornittomuutta. Puheet "tornittomasta kirkosta" loppuivat vasta sitten, kun vaasalainen Artturi Ortela suunnitteli kirkkoon vaatimattoman keskustornin, joka testamenttivaroin rakennettiin kirkon perusteellisen remontin yhteydessä vuonna 1937. Tämä tornirakennelma sopii melko hyvin kirkon kustavilaiseen tyyliin.

Lämmityskamiinat saatiin lahjoituksena vuonna 1905. Kun kirkkoon asennettiin sähkölämmitys vuonna 1965, vanhat lämmityslaitteet jätettiin paikoilleen.

Kirkkoa on kunnostettu useita kertoja. Akustiikan parantamiseksi penkit pehmustettiin vuonna 1975. Vuosina 1980–1981 kuoriosa laajennettiin, rakennettiin saniteetti- ja odotustilat sekä ulkorappaus uusittiin. Samalla aiemmin keltaiseksi maalatun kirkon väri palautettiin valkoiseksi. Vuonna 1990 yli 50-vuotias tiilikatto ja sen alla ollut vanha paanukatto purettiin ja kirkko katettiin kuparilla.

Alttaritaulu

Ensimmäinen alttaritaulu saatiin kirkkoon vuonna 1819. Sen maalasi pietarsaarelainen viskaali G.E. Hedman. Taulun alaosa esitti ehtoollisen asettamista. Sen yläpuolella oli maalaus Jeesuksesta ristillä. Tämä osa alttaritauluyhdistelmästä on nykyisin kirkon sakastissa. Uudempi alttaritaulu on saman rakenteinen ja aiheinen. Sen on jäljennöksenä maalannut vaasalainen piirustuksenopettaja Ebba Lundgren vuonna 1889. 

Urut

Urut kirkkoon hankittiin vuonna 1878. Ne tilattiin Zachariasenin urkutehtaalta Uudestakaupungista ja niihin valmistettiin 14 äänikertaa. Vuonna 1962 niitä uusittiin ja laajennettiin käsittämään 20 äänikertaa. Tämän uudistuksen toteutti Kangasalan urkutehdas.

Vähänkyrön kirkon urut korjattiin perusteellisesti vuonna 1999. Tämän uudistuksen asiantuntijana ja työn valvojana toimi professori Pentti Pelto. Ne rakennettiin tietoisesti Zachariassen-peinteen pohjalta. Näissä uruissa on kuutiopalkeet (ensimmäiset Suomessa sataan vuoteen). Soittokoneisto rakennettiin myös Zachariassenille ominaisella tavalla: erillinen soittopöytä omine varusteineen sekä pillit, joissa on omia rakenteellisia, persoonallisia piirteitä. Urut on rakennettu lämpökäsitellystä männystä ja niiden sointi kuuluu suomalais-skandinaaviseen romanttiseen perinteeseen. Urkujen fasadi sekä osa pilleistä ovat peräisin kirkon ensimmäisistä uruista. Urkukorjauksen toteutti Urkurakentamo Martti Porthan Oy Tervakoskelta.

Kellotapuli

Jo edelliseen kirkkoon kuulunut kellotapuli on rakennettu vuonna 1767. Se on sijainnut sankarihautojen paikalla, mutta siirrettiin uuden kirkon valmistuttua vuonna 1804 nykyiselle paikalleen. Sen suunnittelijasta tai rakentajasta ei ole tietoa.

Taloudellisten syiden lisäksi tapulin hyvä kunto oli peruste sille, että kirkkoon alunperin suunniteltu torni jätettiin rakentamatta. Kellotapuli on 18 metriä korkea. Isonvihan aikana tuhoutuneiden kellojen sijalle hankitut kellot ovat vuosilta 1724 (340 kg) ja 1731 (510 kg).

Uukonki

Kirkon pihapiirissä on vielä harvinainen porttirakennus, uukanki tai uukonki (utgång). Tämän rakennuksen valmistumisajasta ei ole mitään tietoa, mutta sisäseinien laudoituksessa on käytetty vanhasta kirkosta otettuja lautoja, joissa vieläkin on näkyvissä vanhoja seinämaalauksia, jotka on maalannut todennäköisesti laihialainen kirkkomaalari Antti Yrjönpoika 1600-luvulla. Historiallisena kirkkotarhaan kuuluvana rakennuksena uukanki on arvokas, vaikka sillä ei nykyisin olekaan mitään käytännön merkitystä.

Säilytyskylmiö

Kirkon pääsisäänkäyntiä vastapäätä on vanha siunauskappeli, jonka kellarissa talvella kuolleet vainajat säilytettiin yhteistä "maahan panoa" odottamassa. Hautaan laskeminen toimitettiin keväällä roudan sulamisen jälkeen. Vanha kappeli on rakennettu vuonna 1835.

Uuden kappelin ja talvihaudan valmistuttua hautausmaalle vanha "puuhautarakennus" muuttui polttopuu ym. varastoksi. Se korjattiin perusteellisesti ulkoasu säilyttäen vuonna 1976 ja sisätiloihin rakennettiin jäähdytyslaitteistolla varustettu vainajien säilytystila.

Sankaripatsas

Sankaripatsaan on suunnitellut taiteilija Ilmari Wirkkala ja sen on valmistanut Oy Kranit Helsingissä. Patsas on valmistettu Hangon punertavasta graniitista ja se esittää polvistunutta vapauden vartijaa kalpoineen Suomen vaakunakilpi vierellään. Patsaan paljastustilaisuus v. 1922.

Vähänkyrön sankarivainajista on olemassa oma sivu, jossa on sankarivainajien tietojen lisäksi mm. kaikki sodissa kaatuneista säilyneet kuolinilmoitukset.

Vähänkyrön kirkon historia (pdf 220 kB)

Luettelo Vähänkyrön seurakunnan kirkkoherroista 1608–2018 (pdf 100 kB)

Luettelo Vähänkyrön seurakunnan kappalaisista 1608–1925 (pdf 100 kB)

Pdf-tiedostot eivät ole saavutettavassa muodossa. Ole yhteydessä seurakuntaan, jos tarvitse apua tiedostojen lukemisessa.